23.9.2011

Mihin tämä kaikki aika katoaa?

Olen ollut nyt kuukauden Saksassa. Ja tahtoisin vain kysyä, että mihin kummaan se koko kuukausi on kadonnut? Aika on mennyt todella nopeasti ja täysin huomaamatta. Ehkä se tarkoittaa sitä, että olen tosissaan viihtynyt :) Mutta tuli järkytyksenä, kun äitini totesi, että minulla on kuukausi täällä takana. Se tuntuu hurjalle, koska 11kk kuukautta ei enää tunnukaan pitkälle ajalle, kun siitä on jo yhden kuukauden käyttänyt huomaamattaan..

Tiistai-illan olin myös kokonaisuudessaan tuon nappulan kanssa. Alkuilta meni loistavasti - olimme leikkipuistossa, söimme, nauroimme ja katsoimme/kuuntelimme Fröbelin palikoiden DVD:tä. Kylpyyn mennessä kuitenkin iski todellisuus - missä äiti, missä isä? Näitä kysymyksiä seurasi korvia särkevä huuto. Laitoin lapsen ammeeseen, suihkuttelin ja yritin rauhoitella.. Nostin tämän pois ammeesta ja aloin kuivailla edelleen niitä näitä jutellen. Pian poika rauhoittui ja tokaisi:"Tahdon takaisin kylpyyn." Nostin hänet sinne takaisin ja iloiset kylpyleikit alkoivat! Nukkumaan tämä kävi helposti :) Mutta väittäisin tämän parantaneen välillämme vallitsevaa luottamusta taas asteen verran.



Joskus on lupa esiintyä ilman verkkareitakin! Enhän ole
lihonut? Kun täällä vaan on niin paljon kaikkea extra-hyvää :S


Keskiviikkona tosiaan oli Suomi-koulu, jonne menin mukana tutustumaan toimintaan. Alan käymään siellä tuon pikku kaverin kanssa viikottain :)  Siellä ollaan lapsen kanssa yhdessä ja leikitään sekä lauletaan suomeksi. Se oli hauskaa, vaikka laulaa en osaakaan.. :D



Valmiina syömään!


Keskiviikkona Suomi-koulun jälkeen suuntasin kaupungille, missä näin muita suomalaisia Au Paireja. Kävimme tosiaan yhdessä syömässä, jossain aussi/irkku baarissa (?) ja oli hyvää! :)


Torstaina kävin VIHDOIN ostamassa tennarit. Menin kenkäkauppaan ja jo kotona olin päättänyt, että nyt minä ne ostan enkä keksi enää tekosyitä olla ostamatta. Sovitettuani noin tuhatta paria, olin löytänyt yhden parin kenkiä, jotka tuntuivat siedettäville jalassa..



Ne on valkoiset, tiedän.. Mutta olen kuukauden etsinyt kenkiä, jotka
ovat sopivan kokoiset ja en voinut nyt sille mitään, että ne olivat valkoiset..
Näiden lisäksi ostin myös..



.. Ihanan piristävät sukat! :)


Olen syönyt täällä aivan liikaa kaikkea hyvää! Mutta olen myös onnekseni lenkkeillyt nyt jo reilun viikon ajan säännöllisesti.. Tänään pystyin juoksemaan jo 2x4min ;D Olenkohan koskaan ennen juossut moista aikaa yhden treenin aikana..?

P.s. Huomenna pääsen vihdoin oktober-festeille ;D

2 kommenttia:

  1. taas pakko kommentoida mut tuo on totta (ja siit tulee niin hyvä mieli) että kun saat lapsen rauhotettua ja näytät sille että oo paikalla sitä varten ja kaveri niin luottamus kasvaa ja tuntee olevansa oikeessa paikassa :) onnea tuosta! koska vaikka sitä kuinka lähtee kattomaan maailmaa yms yms ni parhaat fibat aupairi voi saada ku huomaa että lapsen kanssa syntyy luottamusta.

    ja hei alotin tänään ton juoksuohjelman mukaisen treenin, totesin et se vaikutti tarpeeks kevyeltä laskulta ja kun jotain pitäis täälläkin päässä tehä ettei nää kaikki ihanat ruuat jää näkyviin. oli ihan mielettömän hyvä fiilis, tuplasin kierrokset ku en oo paljon mitään tehny ja koko ajan meni paremmin. että kiitos kun linkitit! :D

    VastaaPoista
  2. Se tuo kieltämättä pienen voittajaolon, kun saa homman toimimaan :) Näinkin pienelle, kun pystyy osoittamaan, että äiti sekä isä kyllä tulee aamulla, mutta nyt ei ole kuin pelkkä au pair tukena ja turvana.. :>

    Itsellä on startannut toinen viikko ja tuntuu edelleen hyvälle totta tosiaan. Suosittelen niinä "vaikeinakin päivinä" ottaa itteens niskasta kiinni ja lähtee lenkille ;> Sen jälkeen on hyvä fiilis. Aina!

    VastaaPoista