Suomi on kaunis maa!

Jep jep. Nyt tässä on oltu kohta jo kaksi kuukautta Suomessa ja todellakin voisin kysyä, että mihin tämä aika on mennyt? Kaksi kuukautta sitten pelkäsin vielä, että palaisin Suomeen täysin tyhjän päälle. Onneksi näin ei kuitenkaan käynytkään :)

Aloitin työt päiväkodilla, ryhmäavustajana. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä niiden lasten kanssa, koska ne ovat aivan mahtavan huippuja! Valloittavia persoonia, joiden kanssa pääsee toimimaan. Jokainen niin erilainen persoona, joiden kohdalla täytyy pyrkiä löytämään se oikea lähestymistapa. Ja siinä olen hiljalleen alkanut onnistumaankin.

Sitten aloin valmentamaan HTU Stadilla. Aloitin muutamalla hassulla tunnilla viikkoon.. Ensi viikolla lähestytään jo 20h ja muutaman viikon päästä taitaa 20h/vko jo ylittyäkin. Eli huimalla vauhdilla olen kauhonut itselleni tehtävää seuratoiminnassakin. Mutta olen suoraan sanoen rakastunut tähän kyseiseen seuraan - tässä on sitä jotakin. Muka pieni ja vaatimaton seura monen suuren vaikuttajan rinnalla Helsingissä. Mutta tässä seurassa ui aivan mahtavia ja lahjakkaita nuoria ihmisiä! Itselläni oli kauhukuvat seurasta - puhuttiinhan HELSINKILÄISESTÄ seurasta. Minä, pieni ihminen, pieneltä paikkakunnalta.. Mutta hyvin minut on siellä vastaanotettu. Onneksi :)

Ja lukio-opinnot etenee hiljalleen. Matikassa mennään lasku kerrallaan eteenpäin. Historian ensimmäinen kurssi tuli juuri suoritettua ja psykologiankin olen starttaamassa tulevana maanantaina. Olen hurahtanut ns. ryhmäkursseihin, joissa muut opiskelee samaan aikaan ja tietyt tehtävät tulee palauttaa tiettyyn päivämäärään mennessä. Se antaa jonkun päämäärän aina kaikelle tekemiselle..

Ja asun itsenäisesti Espoossa.

Voisiko nuori ihminen toivoa elämältään enää enempää? Tuskimpa. Elän unelmaani ja rakastan tekemääni työtä :)

Talvisin terveisin, Minä :)

Oma koti, kullan kallis :)

Viime kirjoittamisesta onkin jo aikaa, mutta kaikki vain tapahtui niin hurjalla nopeudella! Viimeksi, kun kirjoitin, niin oli vielä 11 päivää aikaa olla ja nauttia Saksasta. Ja nyt olen ollut Suomessa jo reilun viikon. Hurjaa.

Aloitan nyt kertomalla viimeisistä päivistä Saksassa. Pikku sankari ehti olla kipeänä, jolloin katselimme vain DVD:tä ja olimme paljon toistemme kanssa. Omat ajatukset aaltoili laidasta laitaan - todellakin tahtoi päästä kotiin, mutta silti painoi kysymys:"Valitsenko oikein?" Koko loppuajan tosiaankin hain töitä pääkaupunkiseudulta ja olin turhautua aivan kokonaan.

Viimeisenä lauantaina olisin tahtonut tutustua keskitysleiriin, mutta tuttuun tapaan eksyin ja näin paljon muuta kiinnostavaa..



Aika mahtava talo :)



Löysin aivan mahtavan puiston :)



Aika mahtavia puitakin siellä kasvoi!



Eksyin linnalle, josta sain äärimmäisen huonoja kuvia :// Joten oli pakko
tyytyä kuvaamaan sitten opastaulua :D

Siinä, missä Suomessa vietettiin täysin lumetonta aikaa, niin Saksassa se tuli sotkemaan liikennettä joka suuntaan. Toisaalta oli ihanaa päästä ihmettelemään yhdessä pikku kaverin kanssa ihmeellistä lunta. Teimme lumiukkoja ja lumienkeleitä. En muista, koska olen viimeksi heittäytynyt maahan ja tehnyt enkelin. Mutta se oli mahtavaa! Ei tuokaan pieni ihmisen alku muistanut lunta lainkaan, joten se oli uusi, kiehtova ja pelottavakin asia alkuunsa :)

Tämän kuvan jälkeen lunta tuli vielä muutama päivä ja
sitä alkoi lopulta olla kunnolla..

Yhteenvetona voisin sanoa, että seikkailuni Saksassa oli jotakin aivan mahtavaa! Opin hirvittävästi - opin itsestäni, lapsen hoidosta ja ennen kaikkea sain uuden käsityksen maailmasta. Yhtään ei kaduta, että lähdin seikkailulle ja päivääkään en vaihtaisi pois :) Kiitos kaikille, jotka teitte matkastani onnistuneen!

Sitten päästäänkin jouluun, jonka sain viettää oman perheeni kanssa <3

Heti kättelyssä pääsin kokoamaan piparkakku kirkkoa. Tähän voi todeta
ainoastaan:" Harjoitus tekee mestarin.." Eli ehkä osaan tämän homman
sitten, kun mittarissa on n. 80 vuotta :D

Pikkuveli koristelee kuusta keskittynyt ilme
kasvoillaan <3

Lähellä valmista..

... 5, 4, 3, 2, 1...

... VALMIS!

Jouluruokapöytäkin notkui kaikenlaisia herkkuja ja kyllä sitä tuli syötyä. Ainakin sitä suklaaosastoa ;)

Ja kyllä oli ollut kilttiä kotiväkeä, kun tällaisen määrän se
pukki kantoi talouteemme lahjoja :)

Sain ihania lahjoja - starttipakkauksen astioita omaan kotiin, keittokirjan, yöpuvun, pörrösukat ja paljon muuta :)

Ja 9.1. aloitan erityispäiväkodissa ryhmäavustajana, eli töitäkin löytyi. Elämä näyttää siis vallan valoisalle taas!