22.2.2012

Suomi on kaunis maa!

Jep jep. Nyt tässä on oltu kohta jo kaksi kuukautta Suomessa ja todellakin voisin kysyä, että mihin tämä aika on mennyt? Kaksi kuukautta sitten pelkäsin vielä, että palaisin Suomeen täysin tyhjän päälle. Onneksi näin ei kuitenkaan käynytkään :)

Aloitin työt päiväkodilla, ryhmäavustajana. Olen nauttinut jokaisesta hetkestä niiden lasten kanssa, koska ne ovat aivan mahtavan huippuja! Valloittavia persoonia, joiden kanssa pääsee toimimaan. Jokainen niin erilainen persoona, joiden kohdalla täytyy pyrkiä löytämään se oikea lähestymistapa. Ja siinä olen hiljalleen alkanut onnistumaankin.

Sitten aloin valmentamaan HTU Stadilla. Aloitin muutamalla hassulla tunnilla viikkoon.. Ensi viikolla lähestytään jo 20h ja muutaman viikon päästä taitaa 20h/vko jo ylittyäkin. Eli huimalla vauhdilla olen kauhonut itselleni tehtävää seuratoiminnassakin. Mutta olen suoraan sanoen rakastunut tähän kyseiseen seuraan - tässä on sitä jotakin. Muka pieni ja vaatimaton seura monen suuren vaikuttajan rinnalla Helsingissä. Mutta tässä seurassa ui aivan mahtavia ja lahjakkaita nuoria ihmisiä! Itselläni oli kauhukuvat seurasta - puhuttiinhan HELSINKILÄISESTÄ seurasta. Minä, pieni ihminen, pieneltä paikkakunnalta.. Mutta hyvin minut on siellä vastaanotettu. Onneksi :)

Ja lukio-opinnot etenee hiljalleen. Matikassa mennään lasku kerrallaan eteenpäin. Historian ensimmäinen kurssi tuli juuri suoritettua ja psykologiankin olen starttaamassa tulevana maanantaina. Olen hurahtanut ns. ryhmäkursseihin, joissa muut opiskelee samaan aikaan ja tietyt tehtävät tulee palauttaa tiettyyn päivämäärään mennessä. Se antaa jonkun päämäärän aina kaikelle tekemiselle..

Ja asun itsenäisesti Espoossa.

Voisiko nuori ihminen toivoa elämältään enää enempää? Tuskimpa. Elän unelmaani ja rakastan tekemääni työtä :)

Talvisin terveisin, Minä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti