Elämä on täynnä valintoja..

Jokainen meistä varmaan tietää, kuinka elämässä joutuu toisinaan valitsemaan suunnan. Joutuu valitsemaan, että lähteekö mihin suuntaan ja joutuu miettimään, että oliko valinta oikea. Nyt olen tehnyt elämässäni valinnan, joka päättää Au Pair aikani 22.12.2011. Eli tarkalleen ottaen 11 päivän kuluttua, joka tuntuu aivan mahdottoman vähälle ajalle. Voisi vain kysyä, että mihin ne kaikki kuukaudet ja se kaikki aika on mennyt? Sitähän piti olla vaikka kuinka paljon.. Toisaalta tällä hetkellä tuntuu hyvälle ajatus, että pääsen kotiin :) Lähtööni vaikuttaa moni syy ja en tahdo käydä niitä täällä julkisesti sen enempää avaamaan - pidän sen salassa samoin, kuin Sveitsistä lähtiessä. Mutta kerrottakoon, että täältä lähden hyvässä hengessä ja kumpikin osapuoli ymmärtää, miksi näin on. Nyt pitää vaan käydä ostamassa toinen laukku, jotta saa kaiken kotiin mukaan. Ja postittaa joulukortit, jotta ne ehtisivät ennen minua. Ja.. Käydä vielä muutamassa paikassa, ennenkö voi lähteä täältä.

Täällä vietettiin Pyhän Nikolausin juhlaa, kun Suomessa
juhlittiin itsenäisyyttä. Kielikurssilta sai ihanan suklaan :)

Tuntuu kamalalle hylätä tuo oma arjen sankari. Tuo pieni ihminen, joka piristää aina synkkääkin päivää. Yksi hellyyttävä hetki oli eilen - hän tuli halaamaan minua ja totesi:"Elina, sinä näytät tänään surulliselle." Niin hyvin olen opettanut sille lapselle tunnetilojen lukemista.. Onhan niitä tosin opeteltu :) Ja on tässä koettu tänä aamunakin elämys - tuo tunnisti keltaisen värin. En tiedä oliko se sattumaa, vai osasiko se sen oikeasti nyt. Ja tänään katsoimme Niko, lentäjän poikaa. Oli muuten aivan ihana elokuva <3 Tulen nämä viimeiset päivät vielä nauttimaan tuon pojan seurasta, sitten kävelen laukkuineni ovesta ulos. Ja muisto aivan ihanasta kaveruudesta jää varmasti elämään. Päivääkään en vaihtaisi pois. Ja voin kertoa, että kun vaihdoin perhettä ja "ostin sikaa säkissä", niin en ajatellut, että tapaisin näin mahtavan 2 vuotiaan. En kadu sitä, että lähdin Au Pairiksi.

Ja ettei kukaan voi väittää, etten olisi oppinut mitään.. Olen
oppinut rakentamaan junaradan! ;D 

Juu, pääsin kokemaan myös saksalaista talvea ;D

Eilen illalla kävin seikkailemassa vielä varmaankin viimeisen kerran PEP-ostoskeskuksessa. Sieltä sain hankittua vihoviimeisen joululahjan, joka kyllä yllättää kotiväen :) Kaipa tiesin siinä vaiheessa jo, että tarvitsen toisen laukun ja ylikilot, niin ei enää haitannut.. Mutta kyllä sitä tuli toisen suomi au pairin kanssa myös juotua italialaiset kaakaot (=kuumaa suklaavanukasta) ja oli kyllä juuri niin hyvää, kuin kuvitella saattaa!

Jos olisin ollut PEP:ssä muuten vain, niin tuskin olisin kuvannut sen koristuksia..
Nyt kuitenkin teki mieli tallettaa sekin paikka mieleensä ja muistoihinsa.

Lupaan vielä kirjoittaa viimeisistä hetkistäni Saksassa, mutta.. Tahtooko kukaan kuulla arjestani sittekö olen Suomeen palannut? Katsellaan :)

Joulu lähestyy = Suomiloma lähestyy!

Odotan tosiaan Suomeen pääsyä jo aivan valtavasti. En tiedä oikein mitä tämä on.. Ehkä koti-ikävää, johon vaikuttaa moni asia.. Mutta kaipaan Suomeen, kaipaan kaikkia ihmisiä. Kaipaan äitiä, siskoja, veljiä, kavereitani ja JOPA isääni! Kaipaan kaikkea, minkä olen "hylännyt" Suomeen. Onneksi on enää vajaa 3vkoa ja pääsen kotiin <3 Sen ajatuksen voimalla jaksaa vaikka hamaan huomiseen. Kolme viikkoa kun on tajuttoman lyhyt aika, joten ei hätää.. Ei hätää.

Olen onnistunut jälleen shoppailemaan - joululahjoja, mutta myös itselleni edes jotakin kivaa :)

Löysin itselleni tällaisen tavallisen mustan villakangastakin,
mutta on se yllättävän lämmin. Hieman (=aika paljon..) tiukka
hartioista, mutta parempaakaan ei ollut tarjolla..

Päällä tämä mekko on huomattavasti paremman
näköinen.. Ainakin omasta mielestäni :) Ehkä jossain
vaiheessa saan näpättyä kuvan siitä päällänikin..

Säästä voisin puhua teille vaikka huomiseen saakka. Tuntuu, että kaikki mahdollinen on koettu viimeisen kuukauden aikana. On satanut vettä vähän, on satanut vettä kaatamalla, on satanut lunta, on tullu isoja rakeita, on ollut -3 astetta, on ollut +18 astetta, on tuullut äärettömän kovaa, on ollut sininen taivas, on myrskynnyt.. Tuntuu, että aamulla kun herää, niin ei voi tietää lainkaan millaista säätä sitä pitäisi odotella.. Ja sitten pukeutuu aina väärin, kun täällä tuo mittarikaan ei tunnu kertovan aina todellisuutta :( Ja hei nyt eletään joulukuuta! Tosin täälläkin on ilmeisesti ollut kuivin ja lämpimin talvi äärimmäisen pitkään aikaa. Mutta passaa mulle. En kaipaa enempää vesisadetta tai myrskyä. -2, auringon paiste ja pikkuisen lunta maassa olisi unelmatilanne :)

Sunnuntaina kävin joulumarkkinoilla toisen suomalaisen au pairin kanssa - English Gardenissa oli sellaiset pienet ja "tavalliset markkinat", eli ei mitään sen kummempaa. Muutama koju, jossa tavaraa. Mutta sitten suuntasimme samalle alueelle, jossa oktober-festitkin olivat aikaisemmin olleet. Eli jumalattoman suuri alue ja kyllä se jälleen oli täytetty asiaan kuuluvalla tavalla. Ulkona oli useita kojuja, sitten oli muutamia pienempiä telttoja sekä sitten aivan hervoton "pääteltta".. En osaa edes kuvailla sen teltan kokoa. Mutta siellä oli sisällä varmaan.. yli sata kunnon kokoista kojua tavaraa? :D En osaa arvioida ollenkaan :(

Tämä kuva on tosiaan English Gardenista, jossa kaikki
oli koristettu näillä kransseilla.. Kojut ja kaikki.. :)

Kyseessä siis tosiaan oli Tollwood :)

Nämä punaiset risut olivat luonnossa ihan huipun näköiset.. Mutta eihän
ne tietenkään voi tässä kuvassa olla :(

Tämä on yhden teltan sisältä.. Se oli tällainen värein
koristeltu metsäfiilis :D Ihan mahtavan näköinen!

Ja oli se joulupukki tännekin eksynyt :)

Lukio-opinnot tosiaankin sujuu mitä parhaimmin! Olen saanut enismmäisen kurssini suoritettua ja pian tulee muutama muu perässä! :) Eli voisi sanoa, että on alkanut hyvin.