3.9.2011

Eksykyissä, pahasti eksyksissä..

Eilen tosiaan aamupäivä meni täysin normaalisti ja mikään ei ollut hätänä. Laittelin lounasta, kunnes totesin host-isälle, että pidäpä tuosta muusista hetki huolta. Pian jouduin toteamaan, että:"Minäpä käyn pitkälleen hetkeksi." Päivä ja ilta menikin sitten nukkuessa (päätä särki ja kaikki tuli ulos..). Illalla olo kuitenkin alkoi olla jo parempi ja toivoa taas näkyvissä :) Ja ei, tämä ei ollut se aikuisten viikonlopputauti, jota minulle kovasti tarjoiltiin.. -.-


Mein lähellä on liikennevalot. Vielä en ole ratkaissut,
että miksi kummassa.. Koska autoja siitä kulkee 10
päivässä kenties? :D


Tänään kaikki olikin jo valoisampaa :) Ensin kävin kenkäkaupassa "Pikku vilperin" ja host-äidin kanssa. Kenkiä ei tosin löytynyt, kun en jaksanut katsella.. Mutta tiedämpähän ainakin minne eksyä vielä monet kerrat uudelleen, kun on kengät hakusessa.

Kenkien haun jälkeen suuntasin rautatieasemalle(?) ja sain kuukausikortin! Eilen haettiin pankkikortti. Ja saksan liittymäkin löytyy puhelimesta. Ihankö olisin jo paikallinen.. Tapasin kolme muuta suomalaista au pairia keskustassa ja siitä suuntasimme iiihanaan puistoon. Joki, järvi (jota en tosin nähnyt tänää..) sekä paljon nurmikkoa. Pidimme kunnon piknikkiä pystyssä ja hauskaa oli.


Tuonne menen joskus vielä istuskelemaan ja nauttimaan
elämästä :) varmaan näkee kivan kauas!



Tällaisii kökötti sielä kaksi samanlaista
ihanuutta :)


Ja sitten alkaa tämän päivän seikkailun kertaus.. En enää koskaa sano, että täällä on helppoa kulkea julkisilla! Menin junalla, joka kulki väärään suuntaan, koska en osannut lukea ilmeisesti. No pääsin kovalla työllä sitten sellaiseen paikkaan takaisin, josta rakkaan S7-linjani kuuluisi kulkea. Eipä kulkenut. Noo, ei muuta kuin S3-linjan kyytiin ja pari pysäkkiä sillä. Sitten 20min odottelut, että rakas S7 saapui ja pääsin kotiin. Matkan olisi voinut taittaa KAHDELLA junalla (viiden sijasta..) ja n. 30minuutissa (2h sijaan..) Mutta sanonta:"kaikki tiet vievät kotiin - toiset ovat vain pidempiä!" pätee tässäkin tapauksessa mitä mainioimmin :) Koska pääsin kotiin ja sain ihanaa ruokaa <3 kanttarellikastiketta, grillattua lihaa, herkkusieniä, salaattia.. NAM!

Ja juu, todellakin tiedän mitä kotona ajatellaan.. "Tuo on sitä tuntemaamme Elinaa.." Todellakin, en ole kadonnut minnekään :) Meinaan jatkaa Saksassa samaa sähläystä mitä Suomessakin, älkää pelätkö!

1 kommentti:

  1. Juu, nyt kuulostaa tutulta Elinalta! Tulipahan varmaan tutustuttua rautatieverkostoon vähän paremmin :D

    VastaaPoista